Kehospykoterapian alusta ja Wilhelm Reichista

Wihelm Reich (1897-1957 ) oli itävaltalainen lääkäri ja psykoanalyytikko. Hän vaikutti suuresti psykoanalyysin kehittymiseen sen alkuaikoina ja häntä voidaan pitää nykyaikaisen kehopsykoterapian isänä. Reich tutki luonnetta ja sen ilmauksia ja keskittyi lopulta kehon ilmauksiin pitäen mieltä ja kehoa toisistaan erottamattomina.

Reich työskenteli Wienin yliopistollisen sairaalan neuropsykiatrian osastolla, jatkoi opintojaan Berliinissä, ja fasismin nousu sai hänet muuttamaan Tanskaan, Norjaan ja lopulta USA:aan. Euroopassa Reich vakuuttui yhteiskunnallisten syiden vaikuttavan myös neuroosien syntyyn, ja hän työskenteli mm köyhemmissä lähiöissä sekä lääkärinä että luennoitsijana.

Reich kiinnostui siitä, etteivät potilaat tai asiakkaat psykoanalyytikkojen ponnisteluista huolimatta näyttäneet parantuvan, neuroottiset käyttäytymismallit saattoivat jopa vahvistua. Reich alkoi tutkia opittuja käyttäytymismalleja, luonteenpiirteitä ja niiden kehollista ilmenemistä. Hän kuvasi ihmisen luonnetta puolustusjärjestelmänä, "luonnepanssarina", joka kätkee sisälleen varhaislapsuuden keskeiset ristiriidat ja ylläpitää niitä. Kun varhainen psykoanalyysi keskittyi potilaan mielen ilmauksiin (mielleyhtymiin, uniin), niin Reich kiinnitti huomiota myös potilaan tapaan olla analyyttisessä istunnossa, toisin sanoen hänen sanattomaan ilmaisuunsa. Luonteentutkimus ja havainnot potilaiden kehollisista reaktioista analyysin aikana herättivät Reichin mielenkiinnon mielen ja kehon väliseen yhteyteen ja kehon ilmauksiin. Hän havaitsi, että luonnepanssarilla oli kehollinen vastine, lihaspanssari. Reich kiinnostui emootioiden ja neuroosien fysiologisesta perustasta. Hän alkoi tutkia autonomisen hermoston merkitystä ihmisen mielen ja kehon ilmauksissa.

Luonneanalyyttisen kehopsykoterapian juuret ovat Wilhelm Reichin ajattelussa. Kuitenkin erityisesti vuosituhannen vaihteen jälkeen neurotieteet ovat ottaneet jättiharppauksia ja mm. autonomisen hermoston toimintaa on tutkittu laajasti. Ihmisen katsotaan olevan psykofyysinen kokonaisuus.